Vladivostok
Matka Irkutskista Vladivostokkiin
Irkutskin jälkeen asemilla olevat myyjät vähenivät tuntuvasti. Usealla asemalla vapaana kulkevat myyjät oli korvattu kioskeilla ja kaupalla. Varsinkin kioskeissa asioiminen on venäjää osaamattomalle tuskaa, koska myyjälle pitäisi kertoa mitä haluaa eikä tuotteita pääse itse keräämään. Toki joillakin asemilla myyjiä parveilee kuten Moskovan ja Irkutskin välilläkin.
Siperiassa on varsin mahtavia maisemia ja hyviä kuvia saa otettua vaikka liikkuvasta junasta. Asemilta ei useinkaan näe luontoa vaan mikäli kuvia haluaa ottaa, niin on ne otettava kesken matkaa.
Keskellä Siperiaa sijaitseva kylä.
Vladivostok
Vladivostok on Trans-siperia-junaradan toinen päätepiste(Moskovan lisäksi). Vladivostokin keskustassa on todella epämiellyttävä suuri mäki, jota ei ole kiva kävellä ylös. Useimmat rakennukset ovat vielä Neuvostoliiton aikaisessa asussaan ja jopa hotellit ovat kunnostamattomia. Kiinalaisia näkyy kaupungilla paljon ja kiinankielistä kirjoitusta näkee kuorma-autojen kyljissä usein. Kaupungissa on yliopisto ja baareissa saattaa tavata englantia ymmärtäviä venäläisiä opiskelijatyttöjä.
Trans-siperia-radan viimeinen kilometripylväs. Pylväs sijaitsee Vladivostokin rautatieaseman päälaiturin Moskovan puoleisessa päädyssä. Tolpan ympärillä pyöri kuvan ottamisen aikoihin melkoinen lauma kiinalaisia turisteja kiipeilemässä tolppaan ja sen vieressä olevan höyryveturin päälle.
Usean kerrostalon alakerta on kunnostettu ja liiketilaksi, mutta muut kerroksen on jätetty entiselleen. Vaikka kauppojen julkisivut näyttävät kauempaa näteiltä, toteaa ne tarkemmalla tarkastelulla melko halvasti ja hätäisesti tehdyiksi. Jotkin asukkaat ovat korjanneet oman asuntonsa kohdan julkisivusta.
Venäläisillä on jokin mieletön halu laatoittaa ulkorappuset. Valitettavan usein laatat ovat ilmeisesti sisäkäyttöön tarkoitettuja tai sitten väärin asennettuja, sillä lähes poikkeuksetta laatoitukset ovat hajalla. Venäläiset eivät ilmeisesti opi naapureidensa virheistä, vaan jokaisen on yritettävä samaa temppua rappujensa ulkonäön parantamiseksi. Tämä kuva on yhdestä kamalimman näköisistä rapuista.
Kuvassa on venäläinen kävelykatu, valitettavasti venäläiset eivät ilmeisesti ole täysin sisäistäneet kävelykadun ideaa. Kuten kuvasta näkyy on paikallinen autokanta varsin tuoretta suomalaiseen verrattuna.
Aivan kaikki autot eivät Venäjälläkään toki ole uusia. Kuva on Vladivostokkilaisesta kaupungin sisäisessä liikenteessä toimivasta linja-autosta. Linja-auton käyttäminen maksaa varsin maltilliset 11 Ruplaa matkalta. Matka maksetaan vasta linja-autosta poistuttaessa, ei sinne noustessa.
Vladivostokin sataman vieressä on näytillä vanha neuvostoliittolainen sukellusvene. Veneen sisälle pääsee maksamalla pääsymaksun, muistaakseni 100 Ruplaa. Kameran käyttö maksaa extraa, mutta lipunmyyjä ei näyttänyt olevan mitenkään turhan kiinnostunut kamerastani. Lipunmyyntikojun jälkeen lippuja ei tarkasteta, joten kameralle on turha ostaa lippua ellei siitä erikseen huomauteta. Kuvassa on sukellusveneen keulasta torpedoputket ja miehistön makuutila. Valitettavasti suurin osa sukellusveneestä on muutettu näyttelytilaksi, eikä aitoa sukellusvenettä ole jätetty näkyville. Näyttelytiloissa ei ollut englanninkielisiä opasteita, joten näyttelyn anti jäi varsin pintapuoliseksi.
Vladivostokissa oli pääkatujen asfaltoinita uusittu, mutta venäläiset eivät olleet viitsineet nostaa viemäreiden kansia, joten kuvan kaltaisia hidastusreikiä oli jäänyt tielle. Viemäri on noin 10 senttiä muuta tienpintaa matalammalla. Mielenkiintoista oli myöskin se, että viemäreistä saattoi puuttua osittain tai kokonaan kansi, joten jalkakäytävillä kävelleessään kannatti pitää katse maassa.
Hostelli
Irkutskissa ei ole hirveämmin vaihtoehtoja majoitukselle. Kaupungissa on tietääkseni kaksi hostellia, joista toinen sijaitsee vielä kauempana keskustasta kuin tämä minun valitsemani. Tähän hostelliin ajaa linja-autolla keskustasta muistaakseni 15 minuuttia. Linja-auto pysäkki löytyy heti hostellin vierestä. Hostellin nimi on MixMix hostel. Kuuden hengen dormissa sängynhinta oli muistaakseni 500 ruplaa yöltä. Hostellissa on ilmainen wlan ja yksi julkinen internetkone.
Hostelli on perusperiaatteeltaan samanlainen kuin Irkutskissa toimivakin. Normaali kerrostalohuoneisto on muutettu hostellikäyttöön tuomalla sinne valtava määrä sänkyjä. Tässä hostellissa sen sijaan henkilökunta on paikalla pääsääntöisesti aina, sillä ainakin osa heistä asuu hostellissa. Omien sanojensa mukaan eivät saa hostellin pyörittämisestä rahaa, vaan tekevät sitä rakkaudesta matkailuun. Hostelli ei jaa kaikille asukkaille avaimia, vaan sisälle pääsee ovipuhelinta käyttämällä. Avaimen kaiketi saa sitä erikseen pyytämällä, mikäli asuu pidempään ja vaikuttaa luotettavalta. Hostellissa ei ole check-out aikaa, vaan ainakin minä sain olla siellä lähtöpäivänä kahdeksaan asti illalla ennenkuin lähdin pois.
Hostellissa ei ole tallelokeroita, vaan kaikki tavarat on pidettävä sänkynsä vieressä. Pyykkikoneen käyttäminen maksaa 100 Ruplaa koneelliselta. En tiedä kävikö itselläine tuuri vai mikä, sillä hostellissa työskentelevä nainen pyykkäsi vaatteeni, laittoi ne kuivumaan ja viikkasi seuraavana päivänä. Asiaan saattoi vaikuttaa se että olin ensin juomassa olutta jalkapallostadionilla ja seuraavana päivänä sammuin sohvalle, joten en itse voinut asioitani hoitaa.
Ainakin oman vierailuni aikaan hostellissa oli todella hyvä porukka ja kävimme yhdessä katsomassa jonkin paikallisen jalkapallo-ottelun Vladivostokin stadionilla. Stadionilta jatkoimme merenrannalle syömään rapuja ja juomaan olutta. Seuraavana päivänä korjailin krapulaani ja lähdin illasta kohti rautatieasemaa tarkoituksenani hypätä Harbiniin menevään junaan.
Kyllästyin rautatieasemalla odottamiseen, sillä juna lähti vasta yhden aikaan yöllä. Rautatiesamalta mäkeä ylöspäin noin 100 metriä on oikealla kahvila, joka tarjoilee sekä ruokaa että viinaa. Suuntasin siis sinne. Tapasin pari venäläistä opiskelijatyttöä ja toinen heistä vaikutti varsin lupaavalta, mutta valitettavasti minun piti lähteä kesken iltaa junalle. Seuraava päivä olikin sitten melko tuskainen kahden päivän juhlimisen jälkeen.
En viettänyt paljon aikaani dormihuoneessa, kuten ei kukaan muukaan. Sängyt olivat yksinkertaiset, mutta melko mukavat nukkua. Huone oli perussiisti, mutta mitään varsinaista kehumista siinä ei ollut. Sänky 6 hengen dormissa maksoi 500 Ruplaa yöltä.
Hostellissa on erillinen vessa ja kylpyhuone, ratkaisu vähentää ruuhkaisuutta enkä todennut ruuhkaisuutta missään vaiheessa. Kylpyhuoneen puolelta ilmeisesti valui vettä seinän ali vessan puolelle.