Matka Harbiniin
En valitettavasti muista enää paljonko junamatka Vladivostokista Harbiniin maksoi, mutta joka tapauksessa lippu oli huomattavasti kalliimpi kuin mitä Lonely Planet lupaili. Lipun hinta pyöri jossain 3000 ja 4000 ruplan tietämillä. Juna kulkee kahdesti viikossa, en muista päiviä. Matka kestää yli 40 tuntia vaikka matkaa ei juuri ole.
Venäjän ja Kiinan rajalla pitää junaan vaihtaa eri raideleveyden vuoksi uudet renkaat alle. Renkaiden vaihtoa piti odotella Venäläisen rautatieaseman vieressä. Odottaminen kesti noin 5 tuntia, eikä meille annettu oikeastaan mitään tietoa milloin juna lähtee, joten en uskaltanut poistua pikälle rautatieasemasta. Yksikään rajaviranomaisista tai junan henkilökunnasta ei puhunut englantia, mutta onneksi vaunussa sattui olemaan jostain päin itä-Eurooppaa oleva kaveri, joka osasi venäjän lisäksi auttavasti englantia. Rajamuodollisuudet olivat melko kevyet, eikä haitannut vaikka metallinpaljastin ulvoi kävellessäni sen läpi. Toiset kyllä riisuivat omatoimisesti vyönsä ja muut metalliesineet, mutta koska kukaan ei minulle mitään sanonut niin jatkoin vain matkaani.
Kiinan puolella rajakaupungissa rajamuodollisuudet olivat vieläkin kevyemmät. Piti täyttää kaksi lappua, joissa kysyttiin kuljetanko pommeja, huumeita tai korkeataajuuselektroniikkaa. Lisäksi piti täyttää maahantulokortti. Papereiden täyttämistä vaikeutti hieman se, että ne olivat ainoastaan kiinaksi ja venäjäksi, mutta junan vaunuemäntä täytti laput puolestani.
Kärsin koko junamatkan mielettömästä krapulasta, johtuen edellispäivien juhlinnasta. Junasta ei saanut ensimmäisenä päivänä kuumaa vettä, joten söin pikanuudelini kuivina. Junassa ei myöskään ollut kylmää vettä vaan juotavaksi tarjottiin huoneenlämpoistä vettä. Matka oli omalta kohdaltani täyttä tuskaa ja keskityin lähinnä selviytymiseen. Venäjän puolella en saanut kertaakaan kunnon ruokaa.
Kiinalaisessa rajakaupungissa jouduimme odottamaan kuusi tuntia kiinalaista junaa, johon venäläiset vaunut liitettäisiin. Tiedotus toimi paremmin ja lähdimme tutustumaan kiinalaiseen kaupunkiin. Ensivaikutelma ei ollut järin hyvä, sillä ensimmäisenä vastaan tuli mieletön paskan haju, mutta onneksi siihen tottui nopeasti.
Kiinalainen ravintola pelasti minut ja sain syötäväkseni rasvaista lihaa ja kylmää vettä. Krapulainen oloni parani heti ja pystyin seuraavana yönä nukkumaan lähes normaalisti, vaikka juna natisi tavallista enemmän johtuen varmaan vaihdetuista renkaista.
Junalipun mukaan junan olisi pitänyt saapua Harbiniin jo seitsemän aikaan aamulla, mutta junassa olevan aikataulun mukaisesti saavuimme muistaakseni vasta puoli yhdeksän aikaan. Tähän asti ainoa juna joka ei ole ollut myöhässä oli Tampere Riihimäki välillä Intercity-juna. Kaikki muut ovat olleet myöhässä joko lähtiessä tai saavuttaessa, tai molempia.