Kaksi vuotta Kiinassa

Kiinalainen koti

Ankean asuntola elämän sijasta pääsin tänä (kiinalaisena) uutenavuotena juhlimaan tyttöystäväni kotiin. Koti sijaitsee Danyangin kaupungissa hieman alle 200 kilometrin päässä Shanghaista. Perhe on käsittääkseni suhteellisen normaali keskituloinen kiinalaisperhe. Kuten suurin osa muistakin kaupungin asukkaista, myös tyttöystäväni suku saa elantonsa autoista, suvusta löytyy autopesumoa, sähköliittimien tukkukauppias, metalliosien prässääjiä jne.

Saapuminen kotiin

Lähdimme Guangzhousta lentäen Shanghaihin noin klo 21.00 (lento oli puoli tuntia myöhässä). Saavuttuamme Shanghaihin kaikki paikat olivat luonnollisesti jo kiinni ja viimeinen linja-auto lentokentältä keskustaan oli juuri lähtenyt. Vaihtoehtoina olivat joko hotellin ottaminen ja junalla matkustaminen seuraavana päivänä tai ottaa heti "linja-auto" Danyangaan.

Päädyimme "linja-autoon" sillä se ei ollut merkittävästi kalliimpi kuin hotelli + juna ja pääsisimme heti kotia nukkumaan. Virallisia linja-autojahan ei keskellä yötä lentokentältä lähtenyt joten ainoa vaihtoehto oli tehdä kauppaa lentokentällä pyörivien autokuskien kanssa. Ensimmäinen autokuski joka halusi tehdä kauppaa muistutti ulkonäöltään Taru sormusten herrasta Klonkkua, eikä tyttöystäväni luottanut häneen. Seuraava mies oli turvallisemman oloinen ja matkan hinnaksi sovittiin 200 Yuania henkilöltä ja kyydissä piti olla yksi henkilö meidän lisäksi.

Lähdimme matkaan henkilöautolla lentokentältä ja saavuimme pian moottoritielle, johon pysähdyimme heti tietullikoppien jälkeen. Paikalla oli toistakymmentä autoa ja paikallinen "ajojärjestelijä", joka keräsi rahat ja käskytti kuskeja. Osa autoista oli takseja ja osa normaaleita henkilöautoja. Osa kuljettajista toi paikalle uusia asiakkaita lentokentältä ja osa kuljetti heitä eteenpäin määränpäihin. Ajatuksena oli ilmeisesti säästää tietulleissa ja saada autot mahdollisimman täyteen.

Vaihdoimme autoja kolmesti ennenkuin oikea löytyi. Autona oli seitsemän paikkainen pakettiauto, johon sulloutui kuljettajan lisäksi 8 matkustajaa. Perillä meidät jätettiin auton kyydistä moottoritien rampille, josta kävelimme ylös odottamaan tyttöystäväni tätiä, jonka oli tilattu noutamaan meidät kotiin.

Saavuimme lopulta tyttöystävän kotiin noin klo 4 aamuyöllä. Talossa ei ole lämmitystä ja ulkona oli pakkasta 1-2 astetta. Tyttöystävän äidin tarjoamat kananmunat ja tee lämmittivät hieman, mutta siltikin teki pahaa kömpiä kylmien lakanoiden väliin nukkumaan. Onneksi sängyssä oli sähkölakana, joka pikkuhiljaa alkoi lämmittämään.

Rakennukset

Koti koostuu kahdesta rakennuksesta, joista oikeanpuoleinen on vanhempi, noin 50 vuotta sitten rakennettu. Isovanhemmat ja tyttöystäväni vanhemmat asuvat vanhemmassa talossa. Uudempi rakennus on rakennettu alle 10 vuotta sitten ja siinä asuu tyttöystäväni setä perheineen. Vanhatalo on käytännössä täysin kylmillään isovanhempien makuuhuonetta lukuunottamatta. Uudenmassa on joissakin huoneissa ilmalämpöpumppu, mutta lämmitys on päällä ainoastaan silloin kun huoneessa on ihmisiä(eikä aina silloinkaan).

Molempien rakennusten katoilla näkyy tyhjiöputkiaurinkokeräin, jotka ovat Kiinassa todella suosittuja. Kiinan suhteellisen eteläisen sijainnin (etelä-ja keskieuroopan tasolla) ansiosta aurinkokeräimillä voidaan lämmittää käyttövesi läpi vuoden. Jostakin syystä aurinkokeräimiä ei kuitenkaan käytetä rakennusten lämmittämiseen, vaikka ne siihen hyvin soveltuisivat.

Suurin osa paikallisista omakotitaloista on rakennettu samalla idealla. Isoista pariovista tullaan suoraan ulkoa olohuoneeseen, josta pääsee muihin huoneisiin ja yläkertaan. Alakerrasta löytyy olohuone, keittiö, vessa, varastohuone ja vanhan parin makuuhuone, yläkerrassa on aula ja makuuhuoneita, joskus myös vessa. Talojen julkisivuilla on usein ulkoneva parveke, jota käytetään käytävänä huoneiden välillä. Talot joko aidataan tai rakennetaan siten että keskelle jää sisäpiha.

Vaikka talot ja varsinkin kerrostalot välillä näyttävät melko hirveiltä, niin sisältä huoneistot ovat usein laitettu hyvään kuntoon. Hyvässäkin kunnossa olevat talot ovat yleensä huonosti eristetty ja ovat kylmiä sisältä. Toisteiseksi olen käynyt yhdessä talossa, joka oli sisältä kunnolla lämmitetty. Yleensä lämmityslaitteena on ilmalämpöpumppu, mutta lämmitystä ei kytketä päälle kuin poikkeustapauksissa.

Vasemmalla kuvan ulkopuolella on ovi nuoren emännän(tyttöystäväni äidin) keittöön ja perällä takimmaisena ovi isoäidin keittiöön. Oikealla isovanhempien makuuhuone(piilossa) ja takana vasemmalla varastohuone. Yläkertaan pääsee portaita, jotka ovat takana ennen isoäidin keittiötä.

Isoäidin keittiö oli alunperin työpaja tai vastaava, mutta palvelee nyt perheen pääasiallisena keittiönä. Vessaan pääsee kuvassa takaseinällä olevasta ovesta. Oikean puoleisesta ovesta pääsee portaikkoon ja olohuoneeseen.

Huone on paikallisestikkin melko huonossa kunnossa, mutta sitä ei ole remontoitu koska siinä asutaan vain 2 kuukautta vuodessa. Lämmitystä ei ole mutta sängyssä on sähkölakana.

Uudemman talon olohuone on varsin asiallinen ja hyvässä kunnossa. Nurkassa oleva pömpeli(puolittain kuvassa) on ilmalämpöpumppu, jolla huonetta aina välillä lämmitetään.

Huoneessa on lämmitin, mutta sitä ei käytetä kuin iltaisin ja se sammutetaan nukkumaan mennessä, jolloin aamulla on mukavan viileä herätä. Poika ei ole mukamas tottunut nukkumaan lämpimässä. Kuva on otettu ikkunan läpi parvekkeella seisten. Muut yläkerran huoneet ovat samanlaisia, mutta ilman työpyötää.

Julkaistu 24.2.2011