Kaksi vuotta Kiinassa

Pohjois-Korea(조선민주주의인민공화국)

Käydessäni viime vuonna Dandongissa mieleeni heräsi halu päästä matkustamaan Pohjois-Koreaan. Pitkän vatvomisen jälkeen päätin lähteä ja mukaani tuli myös kolme muuta suomalaista. Varasimme halvimman löytämämme ryhmämatkan(Explore North Korea, 5600 Yuania).

Matkan järjestäminen

Pohjois-Koreaan matkustaessa on pakko turvautua matkatoimistoon matkan järjestämisessä. Itsenäinen matkustaminen maahan on mahdollista, mutta silloinkin kyseessä on yhden hengen turistiryhmä, jolle järjestetään valvonta ja opastus. Matkojen hinta vaihtelee 560 Eurosta ylös päin aina 2000 Euron kieppeille. Wikitravel listaa suuren määrän matkatoimistoja joilta voi kysellä tarkkoja hintoja.

Käyttämämme kiinalainen matkatoimisto Explore North Korea järjesti kaikki asiat meidän puolesta ja huolehti yhteyden pidosta pohjoiskorealaiset kanssa. Pohjois-Koreassa kaikkien matkatomistojen yhteystyökumppanina toimii valtio-omisteinen Korean International Travel Company. Korean International Travel Company järjestää korealaiset oppaat ja muut asiat Pohjois-Koreassa.

Explore North Korea järjestää pääsääntöisesti matkoja kiinalaisille, mutta toimistossa työskentelee myös nainen joka osaa englantia. Lisäksi Pohjois-Koreaan mukaan lähtevä kiinalainen opas osasi suhteellisen hyvää englantia. Halvin eli 5600 Yuanin matka on ryhmämatka kiinalaisten turistien kanssa. Kaikki kuulutukset ja yleiset tiedotukset ovat kiinaksi, mutta kiinaa osaamaton voi kysyä erikseen ohjeita oppailta.

Meidän korealainen oppaamme ei ollut kovin laadukas ja tuntui että kaikki tieto piti nyhtää hänestä väkisin irti, eikä kielitaidossakaan ollut hurraamista. Tapasimme Koreoiden rajalla brittiryhmän, joiden opas oli huomattavasti parempi ja puhui sujuvaa englantia. Kiinalainen matkatoimisto ei kuulemma pysty vaikuttamaan siihen millaisen oppaan pohjoiskorealaiset järjestävät, mutta oletettavasti enemmän maksaville pohjoiskorealaiset järjestävät paremman oppaan.

Käytännössä matkan tilaaminen tapahtui sähköpostitse ja puhelimitse. Täytin matka-tilauksen yhtiön nettisivuilla ja lähetin sähköpostitse lisäksi kopion passista ja Guangzhou Universityn antaman opiskelutodistuksen. Kun viisumi on myönnetty ja matka-aika löyty lukkoon, pyysi matkatoimisto kaikkia matkalle lähtijöitä maksamaan etukäteen 1200 Yuania heidän tililleen. Neljästä suomalaisesta minä olin ainoa joka maksoi etukäteismaksun ja matkatoimiston mielestä se oli riittävästi, loput maksoivat koko hinnan käteisellä Dandongissa.

Mielenkiintoisena lisänä meidän matka oli esimmäinen, joka järjestettiin kiinalaisella turistijunalla. Käytännössä matka erosi aijemmista vain siten, että me ylitimme Kiinan ja Pohjoi-Korean välisen rajan junalla, kun aikaisemmin se on tehty busseilla. Kiinan televisio oli kuitenkin paikalla ja yksi ystävistäni pääsi pikaiseen haastatteluun. Myös Helsingin sanomat sekä lukuisat muut suomalaiset mediat noteerasi tapahtuman. Hesarin juttu löytyy täältä (julkaistu 25.4.2010 9:45, otsikolla "Kiina otti suomalaisia mukaan junakierrokselle Pohjois-Koreaan").

Matkan aikataulu

Matkan aikataulu erosi jonkin verran siitä, mitä matkatoimisto meille kertoi. Osittain siksi että vierailimme Kumsusan Memorial Palacessa(Kim Il-Sungin mauseleumi), jossa ei yleensä käydä ja lisäksi matkatoimiston esitteessä oli päivät menneet sekaisin. Toteutunut matkaohjelma alla.

päivä	ohjelma
1.	herätys klo 7.00, Kiinan tulliin ennen yhdeksää, rajan ylitys, saapuminen Pyonyangiin viiden aikoihin iltapäivällä, iltapala hotellissa
2.	Kumsusan Memorial Palace(Kim Il-Sungin mauseleum), Mt. Myohyang(International Friendship Exhibiton), Pohyan Temple, lounas Chongchon-hotellissa, takaisin Pyongyangiin, Friendship Tower, Pueble(USAn vakoilulaiva), Monument to Party foundation, päivällinen Chongryn-ravintolassa
3.	Demilitarisoitu alue(Koreoiden raja), Conference Hall for Armistice talks ja Armistice Agreement Signing Hall(tulitaukosopimuksen neuvottelu ja allekirjoitushallit), Koryo Museum(Gaoli temppeli), lounas Ryongtong ravintolassa, Mangyongdae(Kim Il-Sungin synnyinkoti), Children's Palace(koulu), Metro(yksi aseman väli), päivällinen Mangyongdae ravintolassa.
4.	Juche-torni, Kim Il-Sung aukio, paluu Kiinaan, Kiinassa noin kello 17.

1. päivä

Lähdimme aamulla hotellilta Dandongin rautatieasemalle, jossa meitä jo odotti useampi sata kiinalaista turistia. Kiinan puolella tullimuodollisuudet olivat keveät ja pääsimme junaan nopeasti. Valitettavasti meidän piti odottaa että kaikki 400-500 kiinalaista pääsivät passintarkastuksesta läpi, ennen kuin juna lähti liikkeelle. Passeja kerätään ja jaetaan rajalla useampaan kertaan ja kannattaa varautua siihen että omaa passiaan ei näe matkan aikana.

Heti Pohjois-Korean puolelle saavuttuamme vaihdoimme toiseen junaan ja meille tehtiin nopea matkatavaroiden tarkastus. Pohjois-Koreaan ei saisi viedä matkapuhelimia eikä poliittista kirjallisuutta, mutta kiinalainen matkustaja sai viedä mukanaan Koreoiden sodasta kertovan kirjan ja meiltä länsimaalaisilta vain kysyttiin onko meillä matkapuhelimia mukana. Käytännössä rajan pystyi viemään aivan mitä halusi.

Rajatarkastuksen lepsuiluun saattoi olla osa syynä se että olimme kiinalaisessa ryhmässä ja kiinalaiset tottelevat säädöksia, eikä heille ole mitään halua viedä "vaarallista" materiaalia korealaisille. Toinen syy saattoi olla, että korealaiset eivät olleet tottuneet tekemään tarkastusta junassa, sillä olihan kyseessä ensimmäinen turistijuna.

Pohjoiskorealaiset eivät tehneet passeihimme minkäänlaisia merkintöjä, emme siis saaneet viisua tai edes leimaa muistoksi.

Rajamuodollisuuksien jälkeen juna ajoi Pyongyangiin. Ensimmäisenä Pohjois-koreassa huomasimme sen harmauden, tuntui kuin koko maassa olisi käytetty vain harmaan eri sävyjä. Maassa ei kasvanut nurmikko samalla tavalla kuin Kiinan puolella, puut olivat kitukasvuisia eikä pelloissa näkynyt elon merkkejä, lisäksi ihmisiä tuntui olevan todella vähän. Osittaisena syynä luonnon rumuuteen oli matkustusajankohta, eli varhainen kevät. En tiedä oliko talvi ollut Pohjois-Korean puolella pahempi kuin Kiinassa, vai onko korealaiset vain onnistuneet köyhdyttämään maaperänsä niin ettei mikään halua siinä kasvaa.

Junamatka kesti viitisen tuntia ja meille tarjoiltiin lämminateria sen aikana. Olimme perillä Pyonyangissa heiman ennen kello viittä. Rautatieasemalta ajoimme linja-autoilla Yanggakdo hotelliin, joka sijaitsee pienellä saarella Pyongyangin keskustan tuntumassa.

Hotellissa oli pieni hengähdystauko ja ehdimme viemään matkatavarat huoneisiimme ennen iltapalaa. Iltapala nautittiin hotellin ruokasalissa. Iltapala, kuten kaikki muutkin ruokailut hotellissa, oli buffet. Kiinalaisten kanssa matkatessa buffettiin kannattaa mennä hyvissä ajoin, sillä kiinalaiset käyttäytyvät syödessään kuin eläimet, eikä kohteliaisuuksille ole sijaa. Kiinalaiset hamstraavat kaiken ruuan sitä myöten kun tarjoilijat kantavat niitä esille. Kiinalaisista huolimatta mahansa sai täytettyä ja ruoka oli laadultaan kohtalaista.

2. päivä

Herätys oli kello 7.00 ja aamupala 7.30 hotellin ruokasalissa. Lähtö linja-autoilla nähtävyyksille oli kello 8.00.

Ensimmäisenä menimme Kumsusan Memorial Palaceen, joka tunnetaan myös Kim Il-Sungin mausoleumina. Yleensä turisteja ei kuulemma tuoda tänne, mutta mukanamme ollut uusiseelantilainen mies oli erityisesti pyytänyt että pääsisimme katsomaan Kimiä. Mauseleumissa ei saa ottaa kuvia edes sen ulkopuolella, mikä on sääli sillä meuseleumin piha oli laitettu todella komeaan kuntoon. Sisällä mausoleumissa on ainakin kilometrin verran käytäviä, joissa kuljettiin lentokentiltä tutulla hihnakuljettimilla(vaakatasossa kulkevat liukuportaat). Ennen ruumiin näkemistä katseltiin myös taideteoksia ja kuunneltiin kuunnelma siitä kuinka hieno mies Kim Il-Sung oli.

Mauseleumista jatkoimme Mount Myohyangissa sijaitsevaan International Friendship Exhibitoniin, joka on käytännössä kaksi isoa rakennusta täynnä Kim Il-Sungille ja Kim Jong-Ilille annettuja lahjoja. Isompi rakennuksista on valmistunut 1978 ja on varattu Kim Il-Sungin saamille lahjoille, siinä pitäisi olla 150 huonetta sekä 165 000 lahjaa. Pienempi on Kim Jong-Ilin lahjoille ja siinä on vain 50 huonetta ja 55 000 lahjaa. Kim Jong-Ilin rakennus on valmistunut 1996. Me pääsimme näkemään vain Kim Jong-Ilin rakennuksen.

Sisällä rakennuksessa ei saanut kuvata muualla kuin aulassa ja kamerat kerättiin meiltä pois. Lahjojen sekä huoneiden määrät kertoi pohjoiskorealainen oppaamme, joten niihin tulee suhtautua varauksella.

Eräässä huoneessa oli esillä Juche-aatteen Vaasan opintokerhon ja Suomi-Korea seuran antama puinenpöytä sekä lasivaasi. Lahja oli päivätty 16.2.1982. Lisäksi Suomesta oli esillä täytetty pöllö.

International Friendship Exhibitionin läheisyydessä on Pohyon Temppeli, jota kävimme pikaisesti katsomassa. Temppelin rakennukset olivat samanlaisia, kuin mitä olen nähnyt kymmenittäin Kiinassa.

Temppelin jälkeen kävimme syömässä Pyongyang-ravintolassa, jonka ruoka ei ollut yhtä hyvää kuin hotellimme aamupala, mutta kuitenkin syötävää. Ongelmaksi meinasi muodostua se, ettei tarjolla ollut muuta juotavaa kuin olutta eikä kaikki seurueemmme jäsenet halunneet sitä juoda. Saimme kuitenkin lopulta pöytään puolen litran pullon vettä.

Lounaan jälkeen ajoimme takaisin Pyongyaniin katsomaan Friendship Toweria, joka on pystytetty muistuttamaan Pohjois-Korean ja Kiinan yhteystyöstä sodan ja jälleenrakentamisen aikana. Tornin vieressä sijaitsee riemukaari, joka paljastettiin 1984 Kim Il Sungin 70. syntymäpäivänä. Riemukaari on pystytetty kunnioittamaan Kim Jong-Ilin kotiin paluuta 1945 japanilaismiehityksen jälkeen.

Seuraavaksi vuorossa oli "Pueblo", yhdysvaltalainen vakoilualus, jonka pohjoiskorealaiset onnistuivat saamaan kiinni 1968. Kyseessä on ainoa yhdysvaltain laivaston alus, jota pidetään "vangittuna". Alus on muutettu museoksi ja ankkuroitu Pyongyangin keskustaan joen rannalle.

Ennen päivällistä kävimme vielä katsomassa Monument to Party Foundationin. Monumentti pystytettiin Korean työläisten puolueen 50 vuotispäivän kunniaksi. Monumentissä on kuvattu sirppi, vasara ja suti. Päivälliseksi oli Chongryu-ravintolassa katettu hotspot. Jokaiselle syöjälle oli oma hotspot ja ruoka oli hyvää.

3. päivä

Herätyksen olisi pitänyt olla taas samaan aikaan kuin 2. päivänä, mutta jostain syystä herätyssoitto tuli vasta 7.20. Onneksi olin herännyt itseksiäni vessaan jo 6.10, joten ehdin käymään suihkussa ja valmistautumaan päivän koitoksiin ilman kiirettä. Aamupala oli jälleen 7.30 ja lähtö 8.00.

Päivän ensimmäinen kohde oli Demilitarisoitu vyöhyke koreoiden rajalla. Kävimme tutustumassa Joint Security Areaan, jossa sijaitsee TV:stä tutut siniset rakennukset jotka on rakennettu ylittämään rajalinja. Turistit pääsevät käymään rakennuksessa numero 3, eli samassa paikassa jossa koreat kävivät ennen vuotta 1991 neuvotteluita keskenään. Raja sijaitsee 168km tai 2,5 tunnin matkan päässä Pyonyangista.

Rakennuksessa pääsee kävelemään naapurivaltion puolella noin 3 metriä, joten olen nyt käynyt myös Etelä-Koreassa. Ovi on luonnollisesti lukossa, joten loikkaamaan ei pääse.

Joint Security Arean lähellä on talo, joissa Yhdysvallat ja Pohjois-Korea neuvottelivat aselevon sekä allekirjoittivat sopimuksen siitä. Pohjois-Korealaiset sotilaat rakensivat allekirjoitushallin 5 päivässä. Hallissa on esillä Pohjois-Korean sekä YK:n liput sekä kopio aseleposopimuksesta. Seinillä on lisäksi kuvia ja tietoa paikasta sekä Korean sodasta.

Seuraavaksi vuorossa oli Koryo Museum eli Gaoli temppeli. Temppeli on rakennettu alunperin 992 eKr ja se on Korean ensimmäinen yliopisto. Nykyisin tiloissa toimii museo. Rakennukset ovat kiinalaistyylisiä vanhoja puutaloja.

Lounas syötiin Ryongtong ravintolassa. Lounaaksi oli perinteiseen korealaiseen tyyliin katettu pieniä kylmiä kippoja, joissa oli erilaisia kasviksia ja lihoja/kalaa. Jokaiselle on omat kipot ja niistä nostellaan ruoka riisikippoon ja syödään riisin kanssa. Ruokajuomaksi oli lämmintä vettä sekä riisiviiniä.

Lounaan jälkeen käytiin katsomassa Mangyongdaeta eli Kim Il-Sungin syntymäkotia, joka sijaitsee Pyonyangin lähiössä. Rakennukset sekä työkoneet näyttivät varsin hyvin säilyneiltä ja uusilta ollakseen 100 vuotiaita. Alunperin rakennukset ovat kuulemma sijainneet pienessä kylässä, mutta muu kylä on purettu pois ja tilalla on nykyään puisto.

Seuraavaksi kävimme Children's Palacessa, joka on jonkin sortin koulu. Kuuntelimme hieman aikaa lasten haitarin soittoa ja sitten meille esitettiin auditoriassa tanssiesityksiä. Lapset olivat todella taitavia ja selkeästi harjoitelleet esityksiä paljon. Mukanani ollut neuvostoliittosyntyinen nainen kuitenkin sanoi että kaikissa kommunistisissa maissa lapset ovat yhtä taitavia, sillä heillä ei ole mitään muuta tekemistä kuin harjoitella. Esitys on kuulemma ollut ainakin viimeiset kaksi vuotta täsmälleen samanlainen.

Ennen päivällistä ehdimme vielä käymään ajamassa Pyongyangin metrolla. Pyongyangin metro on maailman syvin ja sijaitsee osittain yli 100 metrin syvyydessä. Metrossa pääsimme liikkumaan melko vapaasti ja juttelemaan paikallisten kanssa, mikäli olisimme osanneet koreaa. Ruuhkassa opas välillä kadotti minut hetkeksi ja tuli takaisin haeskelemaan. Paikalliset suhtautuivat vieraisiin melko varauksellisesti ja eivät tulleet lähelle ihmettelemään.

Metro on avattu 1973, mutta sitä on sittemmin laajennettu. Pohjoiskorealaisen oppaan mukaan metrossa on nykyisin 17 asemaa ja 2 linjaa, joiden yhteispituus on 35 km. Metroasemat olivat saman tyylisiä kuin mitä näin jo Moskovassa. Myöskin junat olivat valitettavasti saman laatuisia, eli vanhoja ja meluisia. Matkustimme vain yhden pysäkin välin(Puhung - Yonggwang).

Päivän päätteeksi söimme Mangyongdae ravintolassa.

4. päivä

Herätys puolituntia aikaisemmin kuin muina päivinä. Pakkasimme tavaramme ja menimme aamupalalle, jonka jälkeen lähdimme Kim Il-Sung-aukiolle katsomaan joen toisella puolella olevaa Juche-tornia. Kannattaa huomata Juche-tornin molemmin puolin symmetrisesti rakennetut rakennukset.

Aukion jälkeen ajoimme rautatieasemalle, jossa meille jaettiin ateriapaketti junamatkaa varten ja hyppäsimme junan kyytiin. Juna ajoi 4-5 tuntia Kiinan rajalle, jossa vaihdoimme kiinalaiseen junaan ja meille tehtiin tarkastus.

Matkavarat tarkistettiin päällisin puolin, kuten tullessakin. Jokaisen kamerasta katsottiin pari kymmentä viimeisintä kuvaa ja mikäli niissä oli jotain sopimatonta se piti poistaa. Kenenkään kamerasta ei katsottu kaikkia kuvia, eikä edes kysytty onko kenelläkään useampia kameroita tai muistikortteja.

Kiinan tullissa passiin lyötiin maahansaapumisleima, mutta pohjoiskorealaiset eivät vieläkään laittaneet mitään merkintää passiin. Lopputuloksena passissa on siis kiinasta poistumis-ja saapumisleimat, mutta ei tietoa siitä missä maassa olen käynyt. Mikäli haluaa saada pohjoiskorealaisen viisumin, niin tulee matkustaa lentäen esimerkiksi Pekingistä Pyongyangiin. Lentäen matkustaville liimataan passiin viisumi ja se leimataan.

Kiinan puolella kävimme matkatoimiston naisen kanssa KFC:ssä syömässä ja antamassa palautetta matkasta. Kokonaisuudessaan matka oli ihan kiva ja tarjosi rahalle vastinetta ottaen huomioon että kyseessä oli halvin mahdollinen matka. Oppaamme olisi saanut osata paremmin englantia ja olla aktiivisempi. Lisäksi majoituimme joka yö Pyongyangissa, joten jouduimme istumaan suurimman osan päivästä bussissa, joissa aika ei tahtonut millään kulua.

Lisää kuvia